Cinemadrom9 Goes to Hell 14.-15.11.2014 Arthouse Cinema Niagarassa - Kauhua! Väkivaltaa! Pelkoa!

9. huhtikuuta 2013 19.58 Hilla Pándy <sofia.pandy(@)hotmail.com> kirjoitti:


Heips!

Tuossa teidän mainosmeilissä on häiritseviä kirjoitusvirheitä tai siis vääriä kirjaimia. Joku tekninen vika?

T: Nillittäjä :)


Rakas Hilla,

Olemme kovin pahoillamme tapahtuneesta. Kyseessä on ns. UTF-8 ongelma, joka maili client softasta riippuen näyttää tietyt kirjaimet erilailla kun miten ne on tarkoitettu. Tämmöisiä kirjaimia saattavat olla ääkköset ja euron merkki €. Ilmeisesti mail clientisi asetukset eivät ole kohdallaan. Olethan tarkistanut ne?

Pahoittelut vielä kerran. Koitamme seuraavalla kerralla parantaa nolon mokamme! Toivottavasti tämä ei vaikuta negatiivisella tavalla osallistumiseesi. Kuulimme että tunnet Tampereelta kivoja poitsuja jonka luo pääset yöksikin!

Terveisin
Cinemadrome järjestö

Cinemadrom9 Goes to Hell 14.-15.11.2014

Kuten ylläoleva sähköposti ikävästi todistaa, on edellisestä Cinemadromestani vierähtänyt jo puolitoista vuotta. Edellinen postaukseni keväältä 2013 löytyy täältä. Anteeksiantamatonta! Korjatakseni tämän vääryyden olen sijoittanut talvilomani niin, että pääsen perjantaina 14.11. osallistumaan järjestyksessään 9. Cinemadromeen: Cinemadrom9 Goes to Hell. Tamperelainen Cinemadrome-elokuvafestivaali tarjoaa kauhu-, kultti- ja roskaelokuvaa Pirkanmaan Elokuvakeskuksen elokuvateatterissa Arthouse Cinema Niagarassa muutaman kerran vuodessa keväisin ja syksyisin. Yhtenä festivaalin järjestäjistä häärii paikallinen findie-legenda, Trash Videon Ville Lähde.

Luvattoman pitkästä poissaolostani huolimatta myös yöpaikka tamperelaisten kivojen poitsujen luona on onneksi ennallaan. Heti saavuttuani minua hemmotellaan gourmet-ruualla, josta ei chiliä puutu. Vatsa täynnä käperryn sohvalle kuin kehräävä kissa uunin pankolle ja otan pienet tirsat ennen pitkää elokuvientäyteistä iltaa. Tänä vuonna tapahtuman tahtia on onneksi inhimillistetty ja elokuvien välisiä taukoja pidennetty, mikä on erittäin tervetullut uudistus. Neljä elokuvaa putkeen yhdessä illassa on ainakin allekirjoittaneelle ehdoton maksimi ja on mukavaa, että näytösten välissä ehtii myös sosialisoimaan.

Cinemadrom9 Goes to Hell ohjelmisto:

Perjantai 14.11.

19:00 Findie-tupla: Taistelu tohtori Pretoriuksen kabinetista

ja Goremageddon 2

20:00 VHS-nostalgianäytös: Nekromantik
21:45 Invasion USA
00:00 The X From Outer Space

Lauantai 15.11.

18:00 Mykkäelokuvakonsertti: Usherin talon häviö, säestys Lau Nau
20:00 Predator - Saalistaja
22:15 The Beyond
00:15 Starry Eyes

Taistelu tohtori Pretoriuksen kabinetista - Sotafindie zombeilla

Minut on houkutellut paikalle erityisesti syksyn Cinemadromeen perinteisesti kuuluva findie-osuus kahdella ensi-iltaelokuvallaan. Tiedän kyllä, että rakkaan TR Productionsin Goremageddon 2:n pääsee näkemään myös puolen vuoden päästä järjestettävällä Trash & Underground Film Festivalilla, mutta kärsivällisyys ei ole koskaan ollut vahvuuksiani. Odotan mielenkiinnolla myös 8mm kaitafilmille kuvattua, Suomen sisällissotaan sijoittuvaa zombie-elokuvaa Taistelu tohtori Pretoriuksen kabinetista. Ennen ensimmäisen näytöksen alkua ystäväni ja toinen tapahtuman järjestäjistä Ville Lähde esittelee minut jälkimmäisen elokuvan ohjaajalle Juho Aittaselle. Juho kuvailee ensi-illassa olevaa elokuvaansa ytimekkäästi: "Ihan v***n hyvä, ja maksanut koko mun opintolainan verran." Siinä on asenne kohdallaan.

Taistelu tohtori Pretoriuksen kabinetista tekee vaikutuksen panostuksellaan ajankuvan luomiseen. Lavastus ja puvustus luovat eheän kokonaisuuden, jota on kaunis katsella. Kaitafilmin suttuisuus toimii tyylikeinona täydellisesti. Elokuvassa on myös osaavia näyttelijöitä, erityisesti pääosan esittäjät hullu tiedemiesnainen apureineen. Parasta Taistelussa tohtori Pretoriuksen kabinetista on, että niin moni asia jää vaille vastausta, kuten mitkä ovat hahmojen keskinäiset suhteet ja motiivit? Ainoa häiritsevä asia on elokuvan irralliseksi jäävä loppukohtaus, joka alkaa yllättäen kesken aplodien. Jään kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan talvisotaan sijoittuvaa jatko-osaa, jossa mieltäni kaivamaan jääneet kysymykset saavat toivottavasti vastauksensa.

Goremageddon 2 - Tuttua tuhoa ja turmellusta

TR:n Esa Jussila esittelee oman elokuvansa yleisölle tyylipuhtaana metsäsplatterina ja rakkauskirjeenä findiegoren oppi-isille viitaten muun muassa Trash Videoon. Goremageddon 2 on mitä lupaa: metsäsplatteria, gorea, väkivaltaa ja rivouksia. Elokuvan trailerin voi katsoa tästä:

 

Lempikohtauksekseni Goremageddon 2:sta nousee miesfeministien kokous, joka kokee ikävän päätöksen. Samoissa elokuvissa kanssani esiintynyt TR:n luottonäyttelijä Antti Tulonen tekee siinä tähän astisen näyttelijän uransa parhaan roolisuorituksen. Bravo! Pidän myös erityisen paljon elokuvaan ujutetuista ajankohtaisista asioista Itellan nimenmuutoksesta aina Ukrainan kriisiin. Jo TR:n tämänvuotinen U48-kilpailuelokuva esitteli terävää yhteiskuntakritiikkiä ja pääsi finaaliin asti. Taitavat "tekoveripojat" (äitini termi, josta blogini sai nimensä) taidekoulussa aikuistua, mikä ei ole ollenkaan huono asia. 

Goremageddon 2 esittelee koko joukon herkullisia henkilöhahmoja, kuten Johannes Rojolan hellyttävän pervovajakin, jonka yhteys ykkösosaan on suorastaan nerokas. Ainoa ongelma on, että näitä henkilöhahmoja on liikaa väsymiseen saakka ja juonen selkeyden kustannuksella. Tässä mielessä pidin enemmän alkuperäisestä Goremageddonista, jossa leipiintynyt konttorirotta pimahtaa. Tämän pienen kritiikin esitän ohjaaja Esa Jussilalle tapahtumaa seuraavana päivänä ja saan kuulla olevani mielipiteeni kanssa yksin. No, eivät kaikki kalatkaan ui myötävirtaan. Erityismaininta kuitenkin vielä venäläiselle huumenuorelle, jonka puhuma leikkivenäjä onnistui hämäämään kahden venäjän diplomikielenkääntäjien tyttärenkin!

Nekromantik - Sairasta p*skaa

En ole koskaan kuullutkaan elokuvasta Nekromantik (Saksa 1987) ja niin olisi ehkä ollut mielenterveyteni kannalta parempi. Ville kertoo luvassa olevan "romanttisen kolmiodraaman", mikä herättää epäilykseni välittömästi. Vielä huolestuttavampi merkki on se, että Haaviston Sami on valmis jättämään Horror Shopin myyntitiskin Findie ry:n puheenjohtajan Rauli Ylitalon hoitoon päästäkseen näkemään "yhden lempielokuvistaan". Pahimmat pelkoni toteutuvat, sillä Nekromantik on sairainta koskaan näkemääni p*skaa. Elokuvassa muun muassa tapetaan kani, hierotaan kissan sisälmyksiä naamaan ja harrastetaan seksiä ruumiin kanssa. Nekrofiliaan tarvitaan näköjään vain sopivan kokoinen rautakanki, joka tungetaan ruumiin jalkoväliin penikseksi. Turvaseksistä ei tietenkään tingitä ja rautakangelle laitetaan kondomi. Koska eihän sitä koskaan tiedä? Ehkä hieman yllättäen myös suuseksin saaminen ruumiilta näyttää onnistuvan. 

Vuodet "tekoveripoikien" kanssa ovat ilmeisesti turruttaneet minut, sillä pystyn katsomaan elokuvan itkemättä tai oksentamatta. Mielessäni pyörii vain liuta kysymyksiä. Miksi katson tätä? Miksi joku haluaa tehdä tällaista? Miksi joku haluaa näytellä tällaisessa elokuvassa? MIKSI? Jossain vaiheessa käännyn katsomaan Villeä you've got to be kidding me -ilme kasvoillani. "Odota loppuhuipennusta.", Ville myhäilee. "It can't get any worse, can it?", kysyn huolestuneena. Villen kasvoille leviää hymy: "It sure can." En spoilaa loppuhuipennusta, jos joku haluaa tämän herttaisen taide-elokuvan katsoa. Päästyäni salista tarvitsen ihmiskosketusta ja Aaton tiukassa halauksessa palaan takaisin tähän maailmaan. Myös vessajonosta yllättäen löydetyn vanhan ystävän kanssa nautittu lasillinen punaviiniä palauttaa uskoni ihmiskuntaan ja valmistaa minut illan seuraavaan elokuvaan.

Invasion USA - *insert Chuck Norris vitsi*

Poislukien kaksi aiemmin nähtyä findie-elokuvaa, Invasion USA (USA 1985) on itselleni illan odotetuin elokuva. Kyseessä on kuulemani mukaan Chuck Norriksen tähdittämä kasariactionin helmi. Petyn pahasti. Elokuvan parasta antia on vyötiäinen, jota ei tapeta, jonka kanssa ei harrasteta seksiä ja jonka suolia ei hierota kenenkään naamaan. Vyötiäisen kadotessa elokuvasta katoaa mielenkiintoni. Samalla tajuan elokuvan olevan jo puolivälissä, enkä ole yhtään kartalla mitä siinä edes tapahtuu. Ehkä edellinen elokuva Nekromantik vaurioitti aivojani? Elokuva alkaa kuubalaisten laittomien siirtolaisten teurastuksella, etenee epäonniseen huumekauppaan ja jatko on sarja toisiinsa liittymättömiä räjähdyksiä ja ampumakohtauksia. 

Ehkä Invasion USA olisi pitänyt nähdä pikkupoikana, jotta sitä osaisi oikealla tavalla arvostaa? Elokuvasalissa kaikuvista riemunkiljahduksista päätellen mieskatsojat ovat nimittäin autuaasti taantuneet aikaan, jolloin ovat elokuvan ensikerran nähneet. Söpöä. Edellä mainitun vyötiäisen lisäksi elokuvan parasta antia on avoimessa farkkupaidassa toikkaroiva yhden ilmeen mies herra Norris itse. Toiseksi parasta elokuvassa on naispuolinen stuntti roikkumassa liikkuvasta autosta. Onkohan elokuvasta tehty jatko-osaa selkeämmällä juonella ja syvemmillä henkilöhahmoilla varustettuna: vyötiäisen ja paidattoman Norrisin seikkailut? Olisi ehkä pitänyt.

The X From Outer Space - Muovikana hyökkää Japaniin

Illan viimeiseltä elokuvalta The X From Outer Space (Japani 1967) en odota oikeastaan yhtään mitään ja ehkä siksi yllätyn iloisesti. Kyseessä on japanilainen katastrofielokuva, jossa jättimäinen muovikana avaruudesta hyökkää maahan. Hirviö on hellyttävän muovinen, mutta totta kai elokuvaa pitää katsoa oman aikakautensa tuotteena. Elokuvan erikoistehosteisiin on varmasti panostettu juuri niin paljon kuin sen ajan teknologilla on ylipäätään ollut mahdollista. Me nykynuoret olemme pilalle hemmoteltuja cgi-efektiemme kanssa. The X From Outer Space on wtf-elokuva, joka lienee parhaimmillaan rentona krapulapäivänä.

Tässä iässä tunnen jo omat rajani ja jätän suosiolla Cinemadrom 9 Goes to Hellin toisen päivän kokonaan väliin, vaikka etenkin mykkäelokuvakonsertti olisi kiinnostanut. Näihin tunnelmiin ja ensi kertaa odottaen!