Findie ry:n vuosikokous 2012 - miten Hilla päätyi Findie ry:n hallitukseen

Trash & Underground Film Festival (eli tuttavallisemmin TUFF) on vuosittain Tampereen elokuvajuhlien yhteydessä järjestettävä tapahtuma, joka keskittyy näyttämään pääosin suomalaista indie-elokuvaa. Tapahtuma painottuu nimensä mukaisesti pääosin marginaalisiin elokuvalajeihin, kuten goreen, splatteriin ja eksploitaatioon. Aikaisemmin TUFF kulkikin osuvasti Roskafestivaalien -nimellä, mutta nimi muuttui vuonna 2011, jolloin itse osallistuin tapahtumaan ensimmäisen kerran. Tulen lähitulevaisuudessa julkaisemaan blogissani kertomukset vuosien 2011, 2012 ja 2013 tapahtumista. TUFF 2013 on tämän viikon lauantaina!

Pari viikkoa ennen TUFFia 2012 viime vuonna saan suureksi hämmästyksekseni sähköpostissa kutsun Findie ry:n  vuosikokoukseen, joka järjestetään festivaalien jälkeisenä päivänä. En edes tiennyt olevani kyseisen yhdistyksen jäsen! Muistan yrittäneeni liittyä yhdistykseen saadakseni jäsenetuna Findie-DVD:n, joka koostuu vuoden aikana julkaistuista findie-elokuvista ja ylipäätään ollakseni tiiviimmin mukana findie-skenessä. Liittymisyritykseni yhdistyksen verkkosivujen kautta kariutuvat kuitenkin aina tekniseen virheilmoitukseen, joten kyllästyn koko touhuun. Minä ja teknologia, me emme ole ystäviä. Ilmeisesti joku yrityksistäni on kuitenkin mennyt läpi, vaikka mitään vahvistusta siitä tai tervetulotoivotusta yhdistyksen jäseneksi en ole koskaan saanut - enkä mitään muutakaan yhteydenpitoa tätä vuosikokouskutsua ennen. Tämä ystävällismielisenä naljailuna silloisille vastuuhenkilöille tiedoksi.

Vastaan kutsun lähettäneelle Findie ry:n puheenjohtajalle Rauli Ylitalolle osallistuvani mielelläni yhdistyksen vuosikokoukseen. Rauli kehottaa paluuviestissään minua ilmottautumaan myös yhdistyksen järjestämille virallisille TUFF-jatkoille, jotka ovat tarkoitettu pääasiassa Findie ry:n jäsenille. Jatkopaikkana sijaitsee H.Liljeroos Oy:n VillaVintti2 -saunatila Kehräsaaressa, kävelymatkan päässä Tampereen YO-Talolta. Innoissani kuulumisestani tähän eksklusiiviseen ryhmään, ilmoittaudun kärppänä jatkoille.

Findie ry vuosikokous

Vähän ennen kello kolmea minä ja uudet findie-ystäväni Janne Aare ja Harri Hurske saavumme Jack the Rooster -nimiseen pieneen baariin, jossa Findie ry:n vuosikokous pidetään. Ensi silmäyksellä baari näyttää tyhjältä ja mietin, olemmeko ollenkaan oikeassa paikassa. Sitten huomaan laitimmaisessa loosissa tutunnäköisiä kasvoja, jotka ehkä vilahtivat ohitseni eilisiltana YO-Talon hämyisessä salissa. Kenenkään nimeä en tiedä, kenellekään minua ei muistaakseni ole virallisesti esitelty, joten perus introverttina ihmisenä luon katseeni alas enkä vahingossakaan tervehdi ketään. Päätellen heidän samankaltaisista ujoista pälyilyistään meidän suuntaamme oletan meidän kaikkien kuitenkin olevan liikenteessä samalla asialla, joten ohjaan pojat viereiseen loosiin. Ehdimme juuri hakea pienet tasoittavat pöytäämme, kun vihdoin ainoat aidosti tutut kasvot tulevat näkyviin Raulin, Matin ja Villen kömpiessä paikalle. Ville Lähde on Trash Videon taiteellinen johtaja ja TUFFin järjestäjä ja Matti Kuusniemi Trash Videon aktiivijäseniä, molemmat jäseniä Findie ry:n hallituksessa.

Siirrymme Raulin ehdotuksesta kaikki baarin keskellä olevan suuren pöydän ympärille ja aloitamme kokouksen. Ahdistaa, kun väkeä on niin vähän, etten voi piiloutua mihinkään. Mietin, oliko mitään järkeä tulla edes paikalle ja keskityn lipittämään siideriäni leikkien näkymätöntä. Koen muodolliset kokoukset muutenkin vaivaannuttaviksi outoine protokollineen ja pöydän nuijimisineen. Ihan kuin olisi yhtäkkiä joutunut tahtomattaan keskelle larppia keskiaikaisesta kaupunginvaltuustonkokouksesta ilman mitään tietoa oman hahmonsa taustoista tai motiiveista. Toisin sanoen minulla on melko ulkopuolinen olo.

Miten Hilla päätyi Findie ry:n hallitukseen

Havahdun mietteistäni siinä kohdassa kokousta, kun hallituksen jäseniä valitaan. "Haluaako joku olla rahastonhoitaja?", Rauli kysyy ja antaa katseensa kiertää kokouksen osallistujasta toiseen. Nykyinen rahastonhoitaja, käsittääkseni jo yhdistyksen syntyajoista on ollut Mika Varis. Minun kohdallani Raulin katse tuntuu pysähtyvän, kuin odottaen. Kiemurtelen tuolillani ikuisuudelta tuntuvan ajan ja saadakseni oman sisäisen piinani loppumaan kuulen itseni sanovan: "Mä voin olla." Raulin silmät suurenevat hämmästyksestä: "Oikeasti?" Samassa tajuan kauhukseni kysymyksen olleen lähinnä retorinen. Tällaisissa yhdistysten hallituksissa samat henkilöt kai hoitavat samoja virkoja maailman tappiin asti -kunnes joku kyllästyy tai kuolee. 

Sillä hetkellä voisinkin kuolla häpeästä, sillä tunnen sanojeni vaikutuksen olleen sama kuin kiven heittämisen tyynen veden pintaan. "Siis emmää halua viedä kenenkään paikkaa...", alan änkyttää punastellen. "Ei, ei, ei", Rauli vaientaa minut nopealla pään pudistuksella ja kääntyy kysyvästi Matin puoleen: "No, Mika ei ole täällä... Ei sitä varmaan haittaa?" Matti kohauttaa hartioitaan. Aivan sama. Toivon maan nielevän minut sillä hetkellä. Rauli kääntyy vilpittömän näköisenä takaisin minuun: "Haluatko sä olla?" En kehtaa enää kieltäytyä. "No, miksei...", saan sanottua. Vielä nolompaa se nyt olisi tässä vaiheessa alkaa perumaan, senkin aasi. "Osaatko sä kirjanpitoa?", Rauli varmistaa vielä. Sillä hetkellä ylpeyteni saa pienen kolauksen. "Jos mulla on kaksi kaupallisen alan tutkintoa ja mä olen töissä pankissa, niin enköhän mä osaa", pamautan takaisin. "Loistavaa!", Rauli huudahtaa ilahtuneena ja jatkaa: "Kuka kannattaa Hillaa uudeksi rahastonhoitajaksi?" Ainakin Matin ja Villen kädet nousevat, puheenjohtajan nuija kalahtaa pöytään ja se on siinä. Päässäni pyörii, eikä se johdu enää pelkästään krapulasta. Mitä olenkaan oikein mennyt tekemään? 

Kokous jatkuu loppuun ilman sen suurempaa sisäistä draamaa ja pian olenkin jo junassa kohti Helsinkiä. Mietin, että miten ihmeessä minä, ikuinen vastuunpakoilija ja anti-yhdistysaktiivi olen yhtäkkiä Findie ry:n hallituksessa? Opiskeluaikana en voinut sietää mitään opiskelijayhdistyksiä - ne eivät kiinnostaneet minua tippaakaan, enkä sen takia usein edes ymmärtänyt mitä niissä tehtiin. Paitsi tietysti hankittiin merkintöjä cv:hen. Muistan jonkun kauppisaikoina osuvasti puhuneen opiskelijayhdistyksistä "cv-tehtaina". Entäs sitten itse yhdistysaktiivit? Ärsyttäviä, itsevarmoja kaikkien kavereita, joilla oli joka ikisellä akuutti ja hoitamaton adhd. Ehkä se oli vain seinäruusun hissukan kateutta.

Nyt tajuan itse siirtyneeni pimeälle puolelle, koska ensimmäistä kertaa elämässäni olen löytänyt asian, jota haluan olla ajamassa. Hymy nousee huulilleni, kun ajattelen miten ylpeä isoveljeni, vannoutunut yhdistysaktiivi nuoresta lähtien, olisi minusta nyt. Niinpä päivitän samantien kännykällä facebookiin: "Note to self: ei kannata mennä krapulassa Findie ry:n vuosikokoukseen - sitä saattaa huomata lähtevänsä kotiin yhdistyksen rahastonhoitajana." Isoveli tykkää päivityksestäni. Lisää seikkailuistani ärsyttävänä adhd-yhdistysaktiivina tulevissa postauksissa.