 |
| Kuva: Juha-Matti Kinnunen |
Mikä ihmeen TUFF?
Trash & Underground Film Festival eli tuttavallisemmin TUFF on itsenäinen osa Tampere Film Festivalia. TUFFia on järjestetty jo vuodesta 2001. Aiemmin Roskafestivaalien nimellä ollut tapahtuma keskittyy niin sanottuun roskaelokuvaan, jossa ei tekoverta ja huonoa huumoria säästellä.
Useimmat TUFFissa nähnyt elokuvat ovat findietä eli suomalaista omakustanne-elokuvaa, mutta yleensä joka vuosi on nähty myös 1-2 ulkomaalaista teosta. Jos jollekin tämän lajityypin elokuvat ovat täysin tuntemattomia, niin ehkä kehittelemäni TUFF-bingo avaa asiaa. Ideoin, että bingokortissa voisi lukea muun muassa seuraavia asioita:
- Alastomuutta
- Verta
- Alkoholia
- Mikä tahansa ase
- Huono one-lineri
- Raaja irtoaa
- Kommandopipo
- Räjähdys
- Mökki
- Metsä
- Hiekkakuoppa
- Maaninen nauru
Aika hyvä, eikö? Voin tarjoutua järjestämään kyseisen bingon ensi vuoden TUFFissa!
Nyt seuraa raporttini vuoden 2023 TUFFista. Ensin vähän nillitystä tapahtuman järjestelyistä ja sitten pientä yhteenvetoa illan elokuvista, olkaat hyvät. P.S. Koitan aina pitää elokuva-arvosteluni positiivisen puolella, mutta jos joku nyt vetää jostain herneen nenään, niin lupaan tarjota ensi vuoden TUFFissa lonkeron!
Avautumista TUFF 2023 järjestelyistä
Ennakkoliput takaisin ja ovet auki tuntia ennen tapahtumaa
 |
| Jonoa Klubin edustalla |
Puolivillaisen tiedottamisen lisäksi kismittää, että joku järjestävä taho on suuressa viisaudessaan päättänyt, että tänä vuonna lippuja ei voi ostaa etukäteen. Vaikka ovet ovat auki, jono matelee tuskaisen hitaasti. Pitänee ensi vuonna omaksua Matti ”Mats” Kuusniemen kikka eli mennä rauhassa odottelemaan läheiseen ravitsemusliikkeeseen, kunnes jono on pienentynyt ja marssia sitten vasta sisään.
 |
| Kuva: Matti Kuusniemi |
Epäilen, antaako kärsimättömyyteni myöten koittaa tätä taktiikkaa ensi vuonna. Joka tapauksessa tapahtuma pärähtää käyntiin klo 16:00 ja kuulen jonkun mutisevan, että ollaan tunti myöhässä. Tältäkin olisi vältytty a) selkeällä tiedottamisella b) ennakkolippujen myynnillä. Ugh.
Sivistynyt keskustelu elokuvien aikana sallittakoon
Kesken ensimmäistä elokuvaa joku miesoletettu yleisössä karjaisee: ”Hiljaa siellä baarissa!” Taitaa tyyppi olla ensimmäistä kertaa TUFFissa, koska ei selvästikään tiedä talon tapoja. Onkohan kyseessä sama kaveri, joka illan kolmannessa näytöksessä huutaa saman lauseen voimasanalla vahvistettuna: ”Hiljaa siellä baarissa, perkele!” TUFFissa elokuvien katsominen on aina ollut vain toinen illan pääaktiviteeteista.
Ainakin itselle vuosi vuodelta tärkeämmäksi on tullut sosialisoiminen vanhojen ystävien ja uusien tuttavuuksien kanssa. Kuulumisten vaihto, keskustelu elokuvista ja kaikesta maan ja taivaan väliltä ei tietenkään tapahdu täydessä hiljaisuudessa – etenkään paikassa, jossa tarjoillaan alkoholijuomia. Jollei tällainen multitaskaus onnistu, on varmaan parempi käydä jatkossa vain Finnkinon päivänäytöksissä.
Väliseinä takaisin erottamaan salin ja baarin
Baarista kantautuvia keskustelun ääniä ei helpota sekään, että joku Klubin sisustuksesta vastaava on päättänyt poistaa baarin ja elokuvasalin välisen seinän. Seinä antoi sentään jonkinlaista äänieristystä. Täysin kuolleena syntynyt idea, sanon minä ja muut komppaavat. Lisäksi kaipaan pöytää, jonka ääreen ryhmämme filmihulluja mahtui linnoittautuman koko illaksi. Sen ovat korvanneet pienet, sievät baaripöydät. Pyh. Niissä ei ole samaa tunnelmaa. Koko paikka on mielestäni aivan liian avoin ja suojaton.
Loppuillasta henkilökunta tulee pariinkin otteeseen pyytämään seuruettamme pitämään pienempää ääntä, jotta ihmiset voivat rauhassa keskittyä elokuvien katsomiseen. Tämä jos mikä tuntuu oikeuksiemme polkemiselta ja nostattaa kapinamieltä. Fiksuina ihmisinä pidämme kuitenkin suurimmat mölyt mahassamme, mutta katkeroittaahan se mielen. Itse jos saisin päättää, TUFF pitäisi siirtää takaisin Yo-talolle, jossa puitteet olivat ehkä vaatimattomammat, mutta tunnelma huomattavasti rennompi.
Äänentoisto inhimilliselle tasolle
Ja kun nyt avaudutaan TUFF 2023 järjestelyistä, niin elokuvien äänet ovat aivan jumalattoman kovalla. Tunnen basson tärinän koko kropassani ja olen iloinen, ettei minulla ole tahdistinta. Itsellänihän on tunnetusti erittäin herkät korvat ja olen aina bileissä se nuiva tyyppi, joka pyytää laittamaan musiikkia hiljemmalle. En siis vittumaisuuksissani, vaan koska sattuu. Tämän takia en enää nykyään lähde mihinkään ilman avaimenperässäni roikkuvia korvatulppiani, jotka taas kerran pelastavat iltani. Mutta tällä kertaa en ole mielipiteineni yksin, vaan muut vahvistavat, että äänet ovat aivan liian kovalla. Karen would like to speak with the manager. Now!
1. Näytös
The Haunted Movie Collection – Jarno Mahlberg: Elokuvakeräilijän kauhunhetket
TUFF 2023 käynnistyy Jarno Mahlbergin hyvin aiheeseen sopivalla elokuvalla The Haunted Movie Collection. Taisin tavata herra ohjaajan itse ulkona jonossa, nyt kun tarkemmin mietin. Elokuvaa enempää spoilaamatta kerrottakoon juonesta sen verran, että siinä erään elokuvakeräilijän asunnossa alkaa tapahtumaan kummia. Pidän elokuvan ideasta ja toteutuksesta. Erikoistehosteet, kuten dvd:n meneminen itse soittimeen, on tehty todella hyvin.
 |
| Kuva: Jarno Mahlberg |
Eye See Me – Pasi Vahlman: Vapautus silmälaseista
Illan toinen elokuva on Pasi Vahlmanin Eye See Me, joka onkin varsin psykedeelinen taidepläjäys. Tai näin olen ainakin kirjoittanut pieneen mustaan muistivihkooni. TUFF-raportit pitäisi aina kirjoittaa heti seuraavana päivänä, kun vielä muistaa elokuvista -ja omista muistiinpanoistaan- jotain. Miksi en koskaan opi? Elokuvassa on hipsteri taidenäyttelyssä, joten ehkä muistiinpanoni ”psykedeelinen taidepläjäys” liittyykin johonkin elokuvan kohtaukseen.
Muistan kyllä elokuvan lopun hyvin, jossa kaikki silmälaseja käyttävät ovat kokeneet ihmeparantumisen ja voivat heittää lasinsa pois. Itse aikoinaan 27 vuotta silmälaseja käyttäneenä voin samaistua helpotuksen tunteeseen! Note to self: kysy Pasilta kuvattiinko elokuva Helsingissä, sillä siltä se ainakin kovasti näytti.
Vain sinulle – Artturi Olavi Rostén, Sara Nieminen: Vaikuttava suomifilmi
Artturi Olava Rosténin ja Sara Niemisen Vain sinulle on hyvin kaurismäkeläinen elokuva, jossa pääosissa on äiti, kaksi tytärtä ja neulottu lelunalle. Elokuvan tunnelma on ahdistava ja tulkitsen, että siinä vietetään lapsen hautajaisia. Itsestään liikkuva nalle junaradalla on ilmeisesti surun murtamalle äidille viesti tuonpuoleisesta. Annan elokuvalle neljä tähteä. Lopputeksteissä vilahtaa tutun findien hovisäveltäjän Jussi Huhtalan nimi, joten ei ihme, että tässä Uneton48-elokuvassa tunnelma pitää otteessaan.
Woe the times – Kimi Mattila: Symbolinen ajatusleikki
Woe the times on tulkinnanvarainen elokuva, joka seuraa valokuvan kehittämistä vanhalla tavalla – mutta kännykästä. Kellosta puuttuvat viisarit, joiden tilalla kaksi miestä taputtaa aikaa. Hmm. Tulee mieleen, kun joskus vuosituhannen vaihteessa ystävä kertoi kuulleensa hirveän uutisen, että valokuvien kehittämiseen käytettävä aine on loppumassa maailmasta. Eipä tarvinnut kauaa pelätä, ettei valokuvia enää kohta olisi, kun ensin tulivat digikamerat ja sitten kännykkäkamerat. Sitä ei muuten jonnet tiedä, mutta valokuvaliikkeiden henkilöstö on nähnyt kyllä varmasti kaiken. Sen todistaa elokuvan loppukin, mutta enpä spoilaa sitä tässä!
Turmion Kätilöt – Kuolettavia vammoja – Rauli Ylitalo: Ahdistava satu
Salatuista elämistäkin tunnettu Rauli Ylitalo taitaa olla jo jonkinlainen musiikkivideoiden hovikuvaaja Turmion Kätilöille. Olen joskus jonkun Raulin heille ohjaaman musiikkivideon katsonutkin - ilman ääntä tosin, sillä musiikkimakuni on hieman erilainen. Kuolettavia vammoja videossa seikkailee klovni, panda ja pikkutyttö synkässä suomalaisessa metsässä. Taitaa siellä vilahtaa Raulin luomus Komentajarobottikin. Toivottavasti lapsinäyttelijälle on ollut tarjolla terapiaa kuvausten jälkeen, sen verran synkkää on meno. Varsinkin lopun viikinkijumalatar-tyyppinen hahmo, ilmeisesti tytön äiti, on karu ilmestys.
Illan toinen deittini, Matti Kuusniemi, kertoo myös olevansa tässä Turmion Kätilöiden musiikkivideossa mukana, mutten millään keksi kuka hän hahmoista on. Kun Matti paljastaa olleensa videon klovni, huudahdan hämmentyneenä: ”Luulin, että se oli nainen!” Matin ilmeestä päätellen onnistun taas murskaamaan yhden miehen egon. Hienoa, että taito on vielä tallella.
 |
| Kuva: Matti Kuusniemi (tai kuka ikinä tämän laatuotoksen räpsäisi) |
2. Näytös
Himo – Azh Boyzz: Tyylikästä spatterfindietä
Karo von Rjutenhjelmin tähdittämä Himo on ensinnäkin hienosti lavastettu: yksinkertaista, mutta tehokasta. Myös elokuvan erikoistehosteet on toteutettu ällistyttävän hienosti. Juonta en viitsi paljastaa, mutta nyt on kyseessä tyypillinen splatterfindie. Jos jotain kritiikkiä uskallan antaa, niin pääpahiksen huuto ”Matilla on NÄLKÄ” käy jossain vaiheessa raskaaksi ja pelotteluefekti laimenee. Ehkä vähemmän olisi tässä tapauksessa ollut enemmän. P.S. Miksen ole aikaisemmin huomannut miten paljon Karo näyttää nuorelta Santeri Kinnuselta? Vai olenko vain juonut liian monta lonkeroa?
Cemeterio Vermelho – They Call it… Red Cemetery – Francisco Lacerda: Westerntyylinen teos
Westerntyylinen elokuva on tunnelmaltaan tiivis ja näyttää isomman budjetin tuotannolta. Pidän siitä, että siinä on animaatiota mukana. Elokuva ei liene kotimaista tuotantoa, sillä siinä puhutaan… kröh… portugalia? Elokuvan lopuksi olen kirjoittanut pieneen mustaan vihkooni ”Wtf?” ja ”3 tähteä”, joten näillä mennään! Vaikea spoilata elokuvaa, jota ei suoranaisesti muista. Heh.
Paras video mitä me ollaan ikinä tehty – Anton Lipasti: Tubettajien tuomiopäivä
Nomen est omen, sillä Anton Lipastin Paras video mitä me ollaan ikinä tehty on mielestäni TUFF 2023 paras elokuva. Teos on ajan hermolla kuvatessaan sosiaalisen median ja kapitalismin kalmantanssia. Elokuvassa tubettajat Jani ja Karri (jos sain nimet oikein) maistelevat videoissaan erilaisia elintarvikkeita viihteen ja kaupallisen yhteistyön merkeissä. Sehän ei sitten mene ihan niin kuin Strömsössä. Enempää en todellakaan halua spoilata. Idea ja toteutus ovat erinomaiset: 5/5.
3. Näytös
Ovi auki täältä tullaan Gobmi tuotanto 10v juhlavuosi – Janne Koskilainen: Humoristista hiekkakuoppafindietä
Gobmi tuotannon 10v juhlavuoden elokuva Ovi auki täältä tullaan on kunnon hiekkakuoppafindietä. Sanotaanko, että pukeutumiseen, näyttelemiseen ja erikoisefekteihin on panostettu juuri findien arvoisella tavalla. Juonta on jälleen kerran vaikea selittää, mutta jonkinlaiset hyvää tekevät naamiokostajat siinä seikkailevat ja olen myös kirjoittanut pieneen mustaan muistikirjaani sanat ”jarisarasvuomainen pahis”.
Oma lempihahmoni elokuvassa on naamiopahisnainen, jonka roolin olisin halunnut vetää. Olisin myös halunnut olla kärpäsenä katossa elokuvan ideointipalaverissa, mutta luulen, ettei maksani olisi kestänyt sitä.
Dead End Delights TR Productions 20th Anniversary – Esa Jussila: Miehiä viedään kuin pässejä narussa
Olen aina hieman jäävi sanomaan mitään TR Productionsin elokuvista, koska aloitin findieissä näyttelemisen juuri niissä. Uskomatonta, että Esalla ja kumppaneilla on jo 20 vuotta elokuvantekoa takana. En olekaan kirjoittanut elokuvasta juuri muita muistiinpanoja kuin lauseen: ”Men will follow a beautiful woman anywhere: even their death.” Spoilasinko liikaa? Katso itse, niin tiedät!
Verilöyly – Toni Hiltunen: Perinteistä mökkifindietä
Toni Hiltusen Verilöyly alkaa suomalaisella mökkikuvastolla ja näin ollaan taas findien alkulähteillä. Myös elokuvan huumori hahmojen nimiä myöten on perin kotimaista. Miten muuten kääntäisitte englanniksi nimet Hiiva-Heikki ja Jallu-Jaana? Yeast-John ja Booze-Birgitte? Elokuvan juoni liittyy ydinjätteeseen ja kaikenlaiseen koheltamiseen sen ympärillä. Mietin itsekseni, monessakohan illan elokuvassa on näkynyt hiihtomaski? Entä onko niitä koskaan oikeasti käytetty mihinkään muuhun kuin häröilyyn?
4. Näytös
Team Splattenstein Presents: 2039 Il Ultimo Silenzio – Mikko Pohjola: Kaikenkattava pläjäys
Illan neljäs ja viimeinen näytös on kokonaan omistettu Team Splattensteinin kokopitkälle elokuvalle 2039 Il Ultimo Silenzio. Team Splattenstein on yksi findien pioneereja ja tänä iltana vihdoin tapaan itse Herra Splattensteinin Mikko Pohjolan. Elokuvakin alkaa findien määritelmällä Wikipediasta. Jos ymmärsin oikein, elokuva sisältää katkelmia heidän vanhoista filmeistään.
Muuten olen hieman huono kertomaan elokuvan juonesta mitään, koska tässä vaiheessa iltaa väsymys ottaa vallan ja keskittymiskykyni herpaantuu täysin. Tämä ei sitten ole missään nimessä kritiikki Herra Splattensteinia ja kumppaneita kohtaan, mutta yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että lyhytelokuvat sopivat TUFFiin kokopitkiä paremmin. Ainakin itsellä pysyy keskittymiskyky paremmin kasassa lyhyemmissä pätkissä. Johtuneeko illan neljännestä lonkerostani, että ymmärrän vasta elokuvan loppupuolella päähenkilön olevan mykkä, eikä vain perus hämäläinen.
Parhaiten 2039 Il Ultimo Silenziosta jää mieleeni, kun Snake Plisskeniä etäisesti muistuttava päähenkilö katsoo televisiosta Trash Videon Juhlajätkiä. Siinäpä hauska ”easter egg” findien harrastajille. Myös se, että TR Productionsin Esa Jussila on saatu suostuteltua kameran eteen, on mainitsemisen arvoinen suoritus.
 |
| Kuva: Mikko Pohjola |
Yhteenveto 2023 TUFFista
En muista nähneeni näin paljon jengiä TUFFissa koskaan. Penkit ovat lähes täynnä molemmin puolin salia. Kaipaan Rauli Ylitaloa juontamaan tapahtumaa ja haastattelemaan tekijöitä. Haastatteluosuus puuttuu nyt lähes tyystin, vaikka hyvä juonto tapahtumassa onkin. Jossain vaiheessa iltaa laitan Raulille känniviestin, että on ikävä. Hän vastaa joutuneensa jäämään töihin ja lupaa olla paikalla ensi vuonna. Myös paikalta puuttuva findiemaskeerauksen guru Ari Savonen lähettää kollektiiviset terveiset jossain vaiheessa iltaa. Lisäksi ikävöin aikaisemmin yhtenä järjestäjistä häärineen Ville Lähteen juomalippuja, kun 0,33 l lonkero maksaa jo 8,60 euroa. Auts.
Ylipäätään oli mahtavaa olla taas pitkästä aikaa menossa mukana. Olin viimeksi ollut TUFFissa vuonna 2020 juuri kun Covid-19 oli nostanut päätään. Muistan, että TUFFissa oli silloin todella vähän porukkaa ja jotenkin vaisu tunnelma. Seuraavana vuonna 2021 TUFF olikin koronan takia peruttu. Viime vuonna 2022 en henkilökohtaisista syistä saapunut paikalle ja niin rikkoutui 10 vuoden katkeamaton TUFF-perinteeni. Oh well, tänä vuonna alkoi sitten uusi kausi. Se jatkukoon loistokkaasti hamaan tulevaisuuteen!
